Olen 
Tuija Heinonen ja eläkeläinen. Olin 22 vuotta apteekissa töissä, josta jäin työkyvyttömyyseläkkeelle heinäkuussa 2019, johon syynä Parkinson-diagnoosi heinäkuusta 2014.
SAIRAUSHISTORIA:
Ensimmäisiä oireita alkoi tulla 2010, niitä olivat levottomat jalat ja unettomuus. Työterveyslääkäri määräsi hoidoksi unilääkkeen (Imovane 7.5 mg). Vaivoja alkoi tulla lisää; masennusta, niska-hartiaseudun kipuja, alaselän kipuja, lonkan limapussin tulehdus, S1-juurialueen hermopuristus, välilevyn pullistuma ja nikamasiirtymä selässä ja vasemman jalan turpoaminen. Näihin vaivoihin määrättiin erilaisia oireenmukaisia lääkkeitä, kuten Burana, Panacod, Sirdalud, Norflex, Tramal, Mirtazapin.
Syksyllä 2013 alkoi vasen jalkani laahata ja vasen käsi ei heilunut symmetrisesti oikean käden kanssa. Siinä vaiheessa olin tavannut kymmeniä lääkäreitä (yleislääkäreitä, fysiatrin, ortopedin). Sitten tutkimukset alkoivat neurologin vastaanotolla. Neurologian puolella pääni kuvattiin ja kuvista todettiin Parkinsonin tauti.
Hoidoksi aloitettiin Parkinson lääkkeet. Lääkäriltä sain neuvon, että haittavaikutuksia ei kannata lukea ja elimistö kyllä tottuu lääkkeisiin ajan kanssa. Lääkkeitä testattiin useita, koska ne eivät vaan sopineet. Kaikista tuli kamalia sivuvaikutuksia, jotka löytyivät lääkkeiden pakkausselosteista, joita ei kannattanut lääkärin mukaan edes lukea.
Keväällä 2019 kävin omakustanteisesti laajassa verikokeessa, koska en saanut neurologilta lähetettä. Minulla on aina ollut hemoglobiini alarajalla. Verikokeesta hemoglobiini ja ferritiini olivat alarajalla, samoin kilpirauhasarvo. Löysin yleislääkärin, joka ymmärsi vaivan ja antoi lähetteen kahteen rautatankkaukseen.
Jätin kerran myös kaikki Parkinson lääkkeet pois, josta seurauksena jouduin neuron-osastolle, koska liikkuminen loppui lähes täysin. Silloin kyllä pelkäsin seurauksia kuinka minun tässä nyt käy. Osastolla Parkinson lääkitys aloitettiin uudestaan, asennettiin kipulaastari olkapäähän ja rauhoittava lääke ja olo oli kovin, mutta hengissä kuitenkin selvittiin.
SITTEN ALKOIVAT UUDET TUULET:
Olen käynyt yli kymmenen vuotta Trager-terapeutti Eeva Koskelan vastaanotolla ja hän sitten ehdotti että varaisin ajan Jouni Jämsän vastaanotolle Lahteen. Maaliskuussa 2025 tulin ensimmäisen kerran Jouni Jämsän vastaanotolle. Siellä tehtiin bioresonans-mittauksia, -hoitoja, tulivat homeopaattinen lääkitys, ravintolisiä sekä ruokavalio-ohjeet.
Heti seuraavana päivänä tunsin, että jotain positiivista tapahtuu. Olen käynyt nyt 10 kertaa Jounin vastaanotolla ja järjestäen on olo kohentunut. Painokin on pudonnut 8 kg ilman suurempia ponnisteluja ja laihdutuskuureja.
Ajallisesti on kulunut 10 kk. ja olen pystynyt vähentämään lääkeannosta merkittävästi, ja silti liikkumien vain kohentunut. Kävelyyn tarvitsi ennen lääkityksien lisäksi myös kävelysauvat, mutta nyt pystyn lenkkeilemään ihan ilman sauvojakin. Yöunikin on parempaa ja aamulla tuntee, että on levännyt olo. Tällä hetkellä käytössä enää vain Rasagilin 1 mg ja Levodopa 12,5/50 mg. Ja niitä vähennetään nyt lääkärin valvonnassa pois kokonaan.
JOULUKUUSSA 2025 KÄVIN VIIMEKSI NEUROLOGIN VASTAANOTOLLA, JOSSA HÄN TOTESI:
”En minä tämmöistä ole urallaan ennen nähnyt, jossa etenevä krooninen sairaus hoituu alati vain pienemmällä lääkeannoksella.” Aiemmin kun on eri sysitä näitä lääkkeitä vähennetty, on kävely loppunut lähes kokonaan. Tässä muutamia muita lääkärin kirjaamia toteamuksia Joulukuun vastaanottokäynniltä, jolloin lääkityskin oli ajettu kovin alas
” kävely sujuvaa ”
” ei hypomimiaa ”
” aivohermostatuksessa silmien liikkeissä ei rajoituksia, ei kaksoiskuvia ”
” Kasvojen mimiikka ja tunnot intaktia, kieli ei deivoi, hartiakohoitus symmetrisetä ”
” ei lepo tai aktiovapinaa. Sormitäpping ja toistonytkistely ongelmitta ”
” oikeassa kädessä vain hentoinen rigiditetti joka vain vastavuoroliikkeessä saadaan esiin, muualla rigiditettiä ei selvänä todeta ”
” potilaalla epätyypillinen taudinkuva parkinsonia ajatellen
” tarvittaessa voi kokeilla tästä edelleen asteittan lopettamistakin tabletti kerrallaan ”