25.5.21
Selasin kirjakaupassa paksua kirjaa ja ajattelin kirjan kertovan historiallisesti ja käytännöllisesti eri hoitojen taustoja, ilman asenteellisuutta, syyllistämistä tai nimittelyjä. Ostin kirjan, mutta huomasinkin pian sen olevankin ehtaa jargonia.
Kirja perustui tyypillisesti asenteellisuuteen, valikoituihin tietoihin, nimittelyihin ja uskottavaa olivat lopulta enää nimet ja vuosiluvut. Lyömäaseita vaihtoehtohoitoja vastaan etsittiin paljolti ajoilta 1600 -1900 alkupuolelta. Vaikka virallinen lääketiede oli silloinkin vaihtoehtoja vaarallisempaa, kuten suoneniskentä, elohopea-, arsenikki- ja lyijylääkitykset.
Mitään vaihtoehtoishoitoa tai ruokavaliota ei kirjassa kiitelty, vaan olivat lopulta aina humpuukia. Kirjassa lynkattiin: akupunktio, antroposofia, homeopatia, jooga, mineraalit, osteopatia, vitamiinit, vyöhykerapia, yrttihoidot, jne. Kyseenalaistettiin myös kokemusasiantuntijoita, kuten Olli Postin ruokavaliolla aisoihin saatu Ms-tauti tai Antti Heikkilän neuvot ja Arstila, Jaakkola, Kossila, Tolonen, Vogel…
Tyypillisesti näissä ”tietokirjoittajissa” on myös se, etteivät he koskaan ole yhteydessä tuomittaviinsa tai hoitoja käyttäviin. Valikoivalla katsonnallahan voimme kumota kaiken mahdollisen – kaikesta kun löytyy aina myös jotakin huonoa ja ainakin mielipiteinä.
Kirjan opetus oli tuttu, vaikka ihminen on osa luontoa, luontaiset asiat eivät paranna. Ihmisen ei pidä myöskään itse ajatella tai ottaa vastuuta terveydestään. Käytännössä kuitenkin miljoonat ihmiset saavat merkittävää apua vaihtoehtoisista hoidoista ja ruokavalioista – eivätkä kyseiset hoidot olisi muuten enää edes olemassa. Mutta rautakaupassa ei myydä säkkejä, joilla voi kantaa ulkoa valoa pimeään torppaan. Humpuuki siis häviää aina tarpeettomana, eikä siihen tarvita lääketieteen edustajaa tai uskontotieteilijää tuomaroimaan.
Viha kumpusi kirjoittajalla toisinaan, kuten Hopeaveden kohdalla, jossa kuitenkin kertoi aineen haitat tulevan lähinnä silloin, jos sitä käytetään väärin, kuten suuria määriä ja pitkään. Mutta niinhän käy minkä tahansa asian kohdalla. Mutta kaikki tämmöiset keppihevoset vuoroillaan ratsasteli kirjassa.
Lääketieteen tai lääkäreiden kohdalla saivat kirjassa huutia ne, jotka olivat lähteneet hakemaan työkaluja vallitsevan lääketieteen ulkopuolelta. Luopioille ei ole annettu anteeksi nyt edes satojen vuosien jälkeen.
Tähänkin kirjaan oli nähty paljon vaivaa, mutta raportoitu asioita kovin valikoidusta ja uskomuksia riitti. Kirjassa ilmeni usein lauseissa myös kirjoittajan omia mielikuvia, kuten: ”muka, uskoivat, uskoteltiin, luultiin”. Kirja asettuukin virheitä ja mielipiteitä vilisevien: Hannu Lauerman Usko, toivo ja huijaus, sekä Juhani Knuutin Kauppatavarana terveys, kirjojen kastiin – eli turhakkeisiin.
Tietokirjoa pitäisi kirjoittaa ilman asennetta ja totuuden mukaisemmin tai kirjat ja kirjoittajat menettävät uskottavuutensa. Kyseiset kirjat ovat pienen piirin herätyskirjoja, joilla vain toivotaan saada aikaan herätysliike, vaikka tarvetta sille ei ole. Käytännössä lääketieteen hoitoja ja näitä tuomitsevia tahoja pitää valtaosa kansasta vaihtoehtohoitoja vahingollisempana. Eli käytännön näkemys ja kokemus eivät tue tätä kirjallisuutta tai tuomitse vaihtoehtoisiahoitoja.
Kirjalle ei ollut tilausta, joten lienee tarkoitukseen kustannettu tai uskontotieteilijä halusi saada itselleen hyväksyntää ”tieteen” edustajana. Kirja sopii parhaiten heille, jotka eivät etsi asiassa riippumatonta tietoa, vaan välineitä muiden tuomisemiseen. Ilman turhaa asennetta, tuomitsevuutta ja yksipuolista näkemystä, kirja olisi ollut oikea tietokirja ja kattava oppikirjakin.
Otos kirjasta: ”Vaihtoehtohoitoisissa terveysopeissa oletetaan, että potilaalla itsellään tai jollakin profeetalla on hallussaan parempaa tietoa kuin valtavirran asiantuntijoilla. Miksi suurin osa maailmasta sulkee silmänsä rokotteiden, lääkkeiden ja lisäaineiden pahuudelta. Miksi olen eri mieltä kuin suurin osa tutkijoista, viranomaisista, journalisteista? Jotenkin tämä ristiriita pitää ratkaista.”
Minä voin heti ratkaista asian. Kirjan kirjoittaja epäilee ihmisten uskovan asiassa salaliittoihin, mutta ei se ole sitäkään, vaan lääketiedettä hallitsee suurlääketeollisuus. He kustantavat 90 % alan tutkimuksista https://www.camtieto.fi/%ef%bb%bfnakokulmia-laaketieteen-murrokseen-osa-1/ joten he myös määrittävät lähes kaiken, kuten, mitä tutkitaan, kuka tutkii, mitä julkaistaan ja mitä patentoidaan markkinoille.
– Lääkäri koulutetaan ja sitoutetaan edustamaan vain lääketeollisuuden tuotteita tai on (Suomessa) puoskari. Lääketeollisuuden biljoonabisnes on myös sen luokan konserni, että se hallitsee ja rahoittaa tutkijoiden ja hoitojen lisäksi myös medioita. On siis kovin naivia ajatella, pelkästään kaupallisuuteen perustuvan lääketieteen olevan jokin ihmisiä parhailla menetelmillä auttava sitoutumaton järjestö.
Hoitoja pitäisi tehdä yhteistyössä, eikä rakentaa ristiriitoja. Lääkitsemien on lääkitsemistä, mutta myös keho parantaa kun sitä autetaan. Hyvin tehty vaihtoehtohoito ei häviä keskiarvoisesti lääkehoidoille yhtään, mutta: hinta, hoitohaitat ja luonnon kuormitus on niissä olematonta. Jos otettaisiin virallisiksi hoidoiksi yksilön ruokavaliot ja perinteiset vaihtoehtoiset hoidot, niin lääkkeelliset hoidot vähensivät pian 20 %:tiin nykyisestä määrästä, jos nyt ovat sen 80 %.
Halvat tai patentoimattomat hoidot eivät kiinnosta lääketiedettä, joten siksi Suomikin rahoittaa lääketiedettä n. 500 miljoonalla lisää joka vuosi https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/sosiaali-ja-terveydenhuollon-resurssit/terveydenhuollon-menot-ja-rahoitus, vaikka hoitokulujenhan pitäisi länsimaissa vähentyä, kun elämme parasta hyvinvointi aikaamme. Maailman onnellisin kansakin syö kuitenkin masennuslääkkeitäkin enemmän kuin koskaan.
