WHO suosittaa akupunktiota useiden sairauksien tai oireiden hoitoon.
Oireet ovat jaettu neljään ryhmään hoidoista saatujen näyttöjen perusteella.
Ryhmässä 1 on vahvimmalla näytöllä olevia oireita, sairauksia, tiloja, joissa akupunktiosta on vahvaa tutkimuksellista näyttöä ja akupunktiota voi pitää vaikuttavana hoitomuotona:
Haittavaikutukset sädehoidossa ja / tai kemoterapiassa, allerginen nuha, masennus, vatsakivut (sis. vatsahaava ja tulehdus), päänsärky, verenpaine (sis. matala ja korkea), polvikipu, alaselkäkipu, pahoinvointi, aamupahoinvointi, niskakipu, reumaattinen artiriitti, olkapäiden artiriitti, issias, venähdykset, aivohalvaus, sappikoliikki, kuukautiskivut, sikiön väärän asennon korjaus, hammaskipu, leukanivelkipu, leikkauksen jälkeinen kipu, munuaiskoliikki, kasvokivut, synnytyksen käynnistäminen, leukopenia.
WHO:n suositus ryhmään 2 kuuluvista oireista, sairauksista, tiloista on terapeuttista näyttöä, mutta lisätutkimuksia tarvitaan:
Vatsakipu akuutissa gastroenteriittissä, akne, alkoholiriippuvuus, astma (keuhkoputket), Bellin halvaus, syöpäkivut,
kolekystiitti (krooninen, akuutti paheneminen), kolelitiaasi, kilpailustressi, diabetes mellitus (ei-insuliiniriippuvainen), korvasärky, epideminen verenvuotokuume, nenäverenvuoto (yksinkertainen (ilman tautia) silmäkipu (subkonjunktivaalisesta injektiosta), naisten hedelmättömyys, kasvojen krampit, naisten virtstie oireet, fibromyalgia, gastrokineettinen häiriö, kihdin niveltulehdus, hepatiitti B -viruksen kantajan vointi, herpes zoster (ihmisen (alfa) herpesvirus 3), hyperlipemia, vajaatoimiset munasarjat, unettomuus, synnytyskipu, imetys, miehen seksuaalinen toimintahäiriö, Ménièren tauti, neuralgia (postherpeettinen), neurodermatiitti, liikalihavuus, oopiumin, kokaiinin ja heroiinin riippuvuus, nivelrikko, kipu johtuen endoskooppisesta tutkimuksesta, munasarjojen monirakkulatauti (Stein – Leventhal-oireyhtymä), leikkauksen jälkeinen toipuminen, pms, prostatiitti (krooninen), kutina, radikulaarinen ja pseudoradikulaarinen kipuoireyhtymä, Raynaudin oireyhtymä, toistuva alempien virtsateiden infektio, refleksidystrofia (sympaattinen), virtsaumpi (traumaattinen), skitsofrenia, liialllinen syljeneritys (huumeiden aiheuttama), Sjögrenin oireyhtymä, kurkkukipu (mukaan lukien tonsilliitti), selkäkipu, akuutti jäykkä niska, temporomandibulaarisen nivelen toimintahäiriö (tmj), Tietze-oireyhtymä, tupakkariippuvuus, Touretten syndrooma, haavainen paksusuolitulehdus (krooninen), virtsakivitauti, vaskulaarinen dementia, hinkuyskä.
WHO:n ryhmä 3: Sairaudet, oireet tai tilat, joihin on vain yksittäisiä kontrolloituja tutkimukset, joissa osoitetaan olevan joitain terapeuttisia vaikutuksia ja akupunktio on kokeilemisen arvoinen:
Maksaläiskät, värisokeus, kuurous, ärtyvän paksusuolen oireyhtymä, neuropaattinen virtsarakko (selkäydinvamma)
Keuhko-sydänsairaus (krooninen), pieni hengitysteiden tukkeuma.
WHO:n ryhmä 4: Sairaudet, oireet tai olosuhteet, joiden vuoksi akupunktiota voidaan kokeilla, jos
ammatinharjoittajalla on erityistä nykyaikaista lääketieteellistä osaamista ja käytettävissään riittävät valvontalaitteet:
Hengenahdistus kroonisessa obstruktiivisessa keuhkosairaudessa, kooma, kouristukset imeväisillä, sepelvaltimotauti,
ripuli imeväisillä ja pikkulapsilla, enkefaliitti, (virus lapsilla myöhäinen vaihe)
https://www.acupuncture.org.uk/public-content/public-traditional-acupuncture/4026-who-list-of-conditions.html
Akupunktiosta lisäapua rasitusrintakipua poteville
Rasitusrintakivuista kärsivät voisivat tavanomaisen hoitonsa lisäksi saada apua akupunktiosta, tuore tutkimus vihjaa. Akupunktio näyttäisi vähentävän ainakin lieviä ja keskivaikeita oireita. Tutkimus julkaistiin arvostetussa JAMA Internal Medicine -lehdessä.
Rasitusrintakipu on nimensä mukaisesti sydänperäistä kipua, joka ilmenee rasituksessa. Se johtuu sepelvaltimotaudista ja sydänlihaksen hapenpuutteesta.
Julkaistussa tutkimuksessa akupunktion vaikutuksia selvitettiin satunnaistamalla 404 rasitusrintakipupotilasta joko varsinaiseen akupunktioon, akupunktioon, jossa neulat pistettiin sairauden kannalta vääriin paikkoihin, lumeakupunktioon tai vertailuryhmään, joka ei saanut minkäänlaista akupunktiota. Kaikki potilaat saivat myös rasitusrintakivun tavanomaisia hoitoja.
Potilaat pitivät oirepäiväkirjaa kuudentoista viikon ajan, ja tuona aikana rasitusrintakipukohtaukset olivat harvinaisimpia varsinaista akupunktiota saaneilla. He saivat keskimäärin 4–5 kohtausta vähemmän kuin muut, ja ero näkyi verrattuna kaikkiin muihin ryhmiin. Tutkimuksessa käytettiin sähköakupunktiota ja hoitoja annettiin kolmesti viikossa neljän viikon ajan.
Kiinalaisten tutkimus on tiettävästi suurin tähän mennessä tehty selvitys akupunktion sopivuudesta rasitusrintakipujen hoitoon, mutta sen aineisto on silti varsin pieni. Tämän ja muiden epävarmuustekijöiden vuoksi tulokset olisikin hyvä varmistaa suuremmissa lisätutkimuksissa. Havainnot silti viittaavat siihen, että ainakin osa lieviä tai keskivaikeita oireita potevista voi tavanomaisen hoidon ohessa saada lisähelpotusta akupunktiohoidoista.
Lähde:
https://www.duodecim.fi/2019/08/13/akupunktiosta-mahdollisesti-lisaapua-rasitusrintakipua-poteville
(JAMA Internal Medicine 2019;DOI:10.1001/jamainternmed.2019.2407)
https://doi.org/10.1001/jamainternmed.2019.2407
Akupunktio kroonisessa kivussa
Tutkimuksen tavoitteena oli päivitetty meta-analyysi akupunktion vaikutuksen määrittämiseksi neljälle krooniselle kiputilalle. Tutkijat etsivät MEDLINE-ohjelmalla ja Cochrane Controlled Trials -rekisteristä satunnaistettuja tutkimuksia, jotka olivat julkaistu marraskuun 2008 jälkeen ja ennen 31. joulukuuta 2015.
Mukana olivat satunnaistetut tutkimukset akupunktioneulahoidosta, joita verrattiin joko näennäiseen akupunktioon tai ei-akupunktiohoidolliseen hoitoon. Osallistuvilla henkilöillä oli epäspesifiset tuki- ja liikuntaelinten kipuja, nivelrikkoa, kroonista päänsärkyä tai hartiakipua. Tutkimuksissa olleista ryhmistä yksi ryhmä sai akupunktioneulonnan ja yksi ryhmä sai joko näennäisen akupunktion tai ei akupunktiohoitoa lainkaan.
Meta-analyysin kriteerit täyttävien tutkimusten johtajia pyydettiin toimittamaan tutkimusten raakatiedot. Näitä raakatietoja käytettiin toistamaan kaikki alkuperäisessä RCT-julkaisussa julkaistut analyysit, tietojen tarkkuuden varmistamiseksi. Jokainen tutkimus analysoitiin uudestaan.
Tärkeimmät lopputulokset, jota etsittiin, olivat vaikutus kipuun ja toimintaan. Toissijaisina analyyseinä tutkittiin, muuttivatko akupunktiohoidon ominaisuudet siitä saatavia hoitovaikutuksia. Meta-analyysissä huomioitiin myös plasebo-akupunktio, että siinä käytettiin valeneulaa tai ei-akupunktionallista hoitoa.
Aineisto piti sisällään yhteensä 20 827 potilasta, 39 tutkimuksen kautta.
Tutkijoiden päätelmä on, että akupunktio on tehokas kroonisen kivun hoidossa, ja hoitovaikutukset jatkuvat ajan myötä. Oikean akupunktiopisteen laitettavan neulahoidon ohella on muitakin tärkeitä tekijöitä hoidon vaikutuksessa, kuten akupunktion jälkeisen kivun vähenemistä ei voida selittää pelkästään lumelääkkeellä. Tutkijat myös selkeitä todisteita siitä, että akupunktion vaikutukset jatkuvat pitkään. Ajan myötä vain pienellä, noin 15%: lla, hoidon vaikutuksen vähenemisellä vuoden päästä hoidoista.
Tutkijat eivät löytäneet mitään selvää yhteyttä tutkimustulosten ja ominaisuuksien, kuten akupunktiotyylin (perinteinen tai länsimainen), kiinteän vs. yksilöllisen pistevalinnan tai sähköstimulaation välillä. Akupunktion vaikutuksen vaihtelut eri tutkimuksissa johtuivat pääasiassa kontrolliryhmien saamien hoitojen eroista eikä eroista akupunktiohoidosta itsestään.
Tutkijoiden mukaan akupunktio on tehokas kroonisten tuki- ja liikuntaelin-, pää- ja nivelrikkokipujen hoidossa. Tutkijoiden uusi löytö oli akupunktion keskimääräistä suurempi vaikutus ylävartalon tuki- ja liikuntaelinten kipuihin, kun vertailtiin havaintoja alaselän, nivelrikon ja päänsäryn kohdalla.
Vaikutuksena kliiniseen käytäntöön tutkijat vahvistaneet, että akupunktiolla on kliinisesti merkittävä ja jatkuva vaikutus krooniseen kipuun. Akupunktion hoitovaikutukset jatkuvat ajan myötä, eikä niitä voida selittää pelkästään lumelääke/ plasebo-efektillä. Akupunktiohoidon antaminen on järkevä vaihtoehto potilaille, joilla on kroonista kipua.
Tutkijat:
Andrew J. Vickers, PhD, Emily A. Vertosick, MPH, George Lewith, MD, Hugh MacPherson, PhD, Nadine E. Foster, DPhil, Karen J. Sherman, PhD, Dominik Irnich, MD, Claudia M. Witt, MD, and Klaus Linde, MD, on behalf of the Acupuncture Trialists’Collaboration
Memorial Sloan Kettering Cancer Center, New York
Southamptonin yliopisto, Southampton, Iso-Britannia
Yorkin yliopisto, York, Iso-Britannia
Kaiser Permanente Washingtonin terveystutkimuslaitos, Seattle, Washington
Ludwig-Maximilians-Universität München, München, Saksa
Zürichin yliopistosairaala, Zürichin yliopisto, Zürich, Sveitsi
Charite-Universitätsmedizin, Berliini, Saksa
Marylandin yliopiston lääketieteen koulu, Baltimore, Maryland.
Lähde: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5927830/