Tutkimuksia akupunktiosta

WHO suosittaa akupunktiota useiden sairauksien tai oireiden hoitoon.

Oireet ovat jaettu neljään ryhmään hoidoista saatujen näyttöjen perusteella.

Ryhmässä 1 on vahvimmalla näytöllä olevia oireita, sairauksia, tiloja, joissa akupunktiosta on vahvaa tutkimuksellista näyttöä ja akupunktiota voi pitää vaikuttavana hoitomuotona:

Haittavaikutukset sädehoidossa ja / tai kemoterapiassa, allerginen nuha, masennus, vatsakivut (sis. vatsahaava ja tulehdus), päänsärky, verenpaine (sis. matala ja korkea), polvikipu, alaselkäkipu, pahoinvointi, aamupahoinvointi, niskakipu, reumaattinen artiriitti, olkapäiden artiriitti, issias, venähdykset, aivohalvaus, sappikoliikki, kuukautiskivut, sikiön väärän asennon korjaus, hammaskipu, leukanivelkipu, leikkauksen jälkeinen kipu, munuaiskoliikki, kasvokivut, synnytyksen käynnistäminen, leukopenia.

WHO:n suositus ryhmään 2 kuuluvista oireista, sairauksista, tiloista on terapeuttista näyttöä, mutta lisätutkimuksia tarvitaan:

Vatsakipu akuutissa gastroenteriittissä, akne, alkoholiriippuvuus, astma (keuhkoputket), Bellin halvaus, syöpäkivut,
kolekystiitti (krooninen, akuutti paheneminen), kolelitiaasi, kilpailustressi, diabetes mellitus (ei-insuliiniriippuvainen), korvasärky, epideminen verenvuotokuume, nenäverenvuoto (yksinkertainen (ilman tautia) silmäkipu (subkonjunktivaalisesta injektiosta), naisten hedelmättömyys, kasvojen krampit, naisten virtstie oireet, fibromyalgia, gastrokineettinen häiriö, kihdin niveltulehdus, hepatiitti B -viruksen kantajan vointi, herpes zoster (ihmisen (alfa) herpesvirus 3), hyperlipemia, vajaatoimiset munasarjat, unettomuus, synnytyskipu, imetys, miehen seksuaalinen toimintahäiriö, Ménièren tauti, neuralgia (postherpeettinen), neurodermatiitti, liikalihavuus, oopiumin, kokaiinin ja heroiinin riippuvuus, nivelrikko, kipu johtuen endoskooppisesta tutkimuksesta, munasarjojen monirakkulatauti (Stein – Leventhal-oireyhtymä), leikkauksen jälkeinen toipuminen, pms, prostatiitti (krooninen), kutina, radikulaarinen ja pseudoradikulaarinen kipuoireyhtymä, Raynaudin oireyhtymä, toistuva alempien virtsateiden infektio, refleksidystrofia (sympaattinen), virtsaumpi (traumaattinen), skitsofrenia, liialllinen syljeneritys (huumeiden aiheuttama), Sjögrenin oireyhtymä, kurkkukipu (mukaan lukien tonsilliitti), selkäkipu, akuutti jäykkä niska, temporomandibulaarisen nivelen toimintahäiriö (tmj), Tietze-oireyhtymä, tupakkariippuvuus, Touretten syndrooma, haavainen paksusuolitulehdus (krooninen), virtsakivitauti, vaskulaarinen dementia, hinkuyskä.

WHO:n ryhmä 3: Sairaudet, oireet tai tilat, joihin on vain yksittäisiä kontrolloituja tutkimukset, joissa osoitetaan olevan joitain terapeuttisia vaikutuksia ja akupunktio on kokeilemisen arvoinen:

Maksaläiskät, värisokeus, kuurous, ärtyvän paksusuolen oireyhtymä, neuropaattinen virtsarakko (selkäydinvamma)
Keuhko-sydänsairaus (krooninen), pieni hengitysteiden tukkeuma.

WHO:n ryhmä 4: Sairaudet, oireet tai olosuhteet, joiden vuoksi akupunktiota voidaan kokeilla, jos
ammatinharjoittajalla on erityistä nykyaikaista lääketieteellistä osaamista ja käytettävissään riittävät valvontalaitteet:

Hengenahdistus kroonisessa obstruktiivisessa keuhkosairaudessa, kooma, kouristukset imeväisillä, sepelvaltimotauti,
ripuli imeväisillä ja pikkulapsilla, enkefaliitti, (virus lapsilla myöhäinen vaihe)
https://www.acupuncture.org.uk/public-content/public-traditional-acupuncture/4026-who-list-of-conditions.html

Akupunktiosta mahdollisesti lisäapua rasitusrintakipua poteville

Rasitusrintakivuista kärsivät voisivat tavanomaisen hoitonsa lisäksi saada apua akupunktiosta, tuore tutkimus vihjaa. Akupunktio näyttäisi vähentävän ainakin lieviä ja keskivaikeita oireita. Tutkimus julkaistiin arvostetussa JAMA Internal Medicine -lehdessä.

Rasitusrintakipu on nimensä mukaisesti sydänperäistä kipua, joka ilmenee rasituksessa. Se johtuu sepelvaltimotaudista ja sydänlihaksen hapenpuutteesta.

Julkaistussa tutkimuksessa akupunktion vaikutuksia selvitettiin satunnaistamalla 404 rasitusrintakipupotilasta joko varsinaiseen akupunktioon, akupunktioon, jossa neulat pistettiin sairauden kannalta vääriin paikkoihin, lumeakupunktioon tai vertailuryhmään, joka ei saanut minkäänlaista akupunktiota. Kaikki potilaat saivat myös rasitusrintakivun tavanomaisia hoitoja.

Potilaat pitivät oirepäiväkirjaa kuudentoista viikon ajan, ja tuona aikana rasitusrintakipukohtaukset olivat harvinaisimpia varsinaista akupunktiota saaneilla. He saivat keskimäärin 4–5 kohtausta vähemmän kuin muut, ja ero näkyi verrattuna kaikkiin muihin ryhmiin. Tutkimuksessa käytettiin sähköakupunktiota ja hoitoja annettiin kolmesti viikossa neljän viikon ajan.

Kiinalaisten tutkimus on tiettävästi suurin tähän mennessä tehty selvitys akupunktion sopivuudesta rasitusrintakipujen hoitoon, mutta sen aineisto on silti varsin pieni. Tämän ja muiden epävarmuustekijöiden vuoksi tulokset olisikin hyvä varmistaa suuremmissa lisätutkimuksissa. Havainnot silti viittaavat siihen, että ainakin osa lieviä tai keskivaikeita oireita potevista voi tavanomaisen hoidon ohessa saada lisähelpotusta akupunktiohoidoista.

Lähde:
https://www.duodecim.fi/2019/08/13/akupunktiosta-mahdollisesti-lisaapua-rasitusrintakipua-poteville
(JAMA Internal Medicine 2019;DOI:10.1001/jamainternmed.2019.2407)
https://doi.org/10.1001/jamainternmed.2019.2407